Olen niin onnellinen ja tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni. Nyt alan tuntea kropassani muutoksen ja liikkuminen tuntuu huomattavasti helpommalta ja ihanammalta. Olen alkanu käymään kuntosalilla, vesijuoksussa, jumpassa ja kävelyllä. Odotan innolla, että pääsen keväämmällä kokeilemaan juoksemista, koska edelleenkin tulevaisuudessa siintää se naisten kymppi tai jopa puolikas maratooni. Puolikas maratooni saattaa jäädä haaveeksi polven vuoksi, mutta olen mie kyllä aika sissi, että saatan mie vain senki tehä jos polvi vähänkään kestää. Kuntosali harjoittelussa mietin kovasti miten olisi järkevintä tehdä, että saisin lihaksia kasvatettua ja rasvaa palaamaan mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. Olenkin kysellyt kokeneemmilta neuvoa, mutta vastauksia tulee aika laidasta laitaan, että täytyy nyt ain valita jokin "ohjelma" niistä. Pääasia kuitenkin että alkuun olen päässyt ja alku onkin aloitettava varoen, ettei riko paikkoja. Minusta tuntuu, että minun kroppa on nuortunut kilojen karisemisen myötä. On tämä hurjaa myllerrystä myös pääkopassa, voiko tämä olla näin helppoa??? En kuitenkaan ala pelkäämään, että tässä matkalla tulsisi joitaki vaikeuksia, luotan siihen että tahtotila ja positiivinen mieli kantaa pitkälle! 

Suhde ruokaan on muuttunut. En elä enään syödäkseni vaan syön elääkseni. Leivän syönti on jäänyt melkein kokonaan pois ja korvaan sen aamupuurolla. Eilen söin pottumuusia ja uunilohta ja ekaa kertaa masu kesti hyvin pottumuusin. Tuoreita kasviksia on edelleenkin kova ikävä, mutta ei ylitsepääsemätön smiley. Karkkia ei oikeastaan haluta yhtään vaan se tunne että haluttaisi kumpuaa entisistä tavoista, koska jos oikein miettii haluttaako niin oikeasti ei haluta. Samoin on myös monien muiden ruokien kanssa. Alkoholia ei haluta enään yhtään, ei tipan tippaa! Kaliaa en voisi edes ajatella juovani, siideristä puhumattakaan. Punaviini on ainoa, jota ehkä voisi joskus tulevaisuudessa maistaa/ottaa. Eikä tämmönen alkoholiton elämäkään hassumpaa ole smiley! Tupakointikin on jäänyt kokonaan, viimeksi olen polttanut 3,5kk sitten jolloin siskojen kanssa juhlittiin viimeisen kerran ennen minun laihdutusmatkani alkua. Ajattelinki yksi päivä, että olen halpa vaimo nykyään...en juuri syö, en juo, en polta...mutta auta armias ko vaatekaappia täytyy alkaa uusimaan niin siihen se sitten pomppaski wink. Vieläkään en ole ostanut yhtään uutta vaatetta, en katso järvekäksi ostaa tässä vaiheessa vielä...katon sitte kun vaatteet ei pysy enään ollenkaan päällä.

Saapas nähdä mitä verikokeet sanoo, tällä viikolla pittää käydä kokeissa ja ravitsemusterapeutille on aika 6.2. Kalium arvo on nyt saatu hyvälle tasolle ja jatkan Kaliumin syöntiä puolet pienemmällä annoksella kaksi viikkoa, jolloin kontrolloidaan onko se pysynyt edelleen hyvällä tasolla. Toivottavasti on. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!!!