. Nyt on jo jonkin aikaa kutittanut rupeja mahalla, mutta sehän on vain paranemisen merkki. Eilen tahto vähän ärsyttää kun kotitöitä ei saa vielä kaikkia tehdä ja sitä on sitten muitten varassa. No siivosin mie kuitenki lasten huoneen, jossa oli melkoinen kaaos, mutta yritin olla mahdollisimman varovainen enkä nostellut painavia tavaroita itse vaan pyysin apua. Vointi kun on niin hyvä ettei kaikinajoin oikein hoksaa varoa nostamisia ja voimakkaita kiertolikkeeitä saatika vatsalihaksien käyttöä 
. Tänään oli myös punnituspäivä ja pudotusta on nyt yhteensä 24,1kg, olen tyytyväinen ! Toppavaatteiden alle mahtuu vaikka ja kuinka vaatteita, ei pitäis ainakaan palella talvipakkasella. Osa vaatteista alkaa käymään niin isoiksi, ettei niitä kehtaa pitää kuin kotona. Olen onnekas että kiloni on tullut tasaisesti ja ne myös näyttävät lähtevän tasaisesti joka puolelta. On se vain hassua, kun välillä tuntuu etten ole yhtään laihtunut ja toisinaan taas tuntuu että no joo, olenkait mie jonku verran pienetynyt. Se ehkä konkretisoi pinenemistä kaikkein eniten kun joku muu sen minulle sanoo, että olen laihtunut. Miehelle sanoin yksi päivä kun halattiin että joko yltää kädet ympäri niin se naurahti ja sanoi että onhan ne nyt ennenki yltäny 
...taisin vähän liiotella entistä kokoani . Voi kumpa menis jo se varoaika, kaksi viikkoa vielä. Odotan niin innolla että pääsisin vesijuoksemaan...olen kuin ajokoira hihnassa joka odottaa pääsevänsä saaliin perään 
.
Kommentit